Media ja erityisherkkyys

11.10.2020 Yleinen

Vuosia sitten ennen burn outiani koin, että jokin arjessani oli pahasti pielessä. Silloin tuntui oikealta ratkaisulta se, että lomille päästyäni laitoin työpuhelimeni pois päältä sekä viskasin siviilipuolen puhelimeni nurkkaan. En seurannut lomillani ollenkaan tv:stä uutisia. Kävelin aina huoneesta pois, jos uutiset rupesivat nurkassa pauhaamaan. Samoin kävi myös radio- ja tietysti nettiuutisille. Se oli tapani ladata akkuja lomalla. Yksinkertaisesti vältin uutis- ja sosiaalisen median käyttämistä. Ja se tuntui hyvältä.

Median seuraaminen ahdistaa monella tapaa ihan tavallisiakin ihmisiä ja minulle herkälle ihmiselle se aiheuttaa erityisen paljon fiilikseen miinusta.

Ihana syksyinen hetki joen äärellä. Luonto on kaunis.

Valta- ja sosiaalimedia elää klikkiotsikoista ja se on huono homma. Vastakkainasettelujen, toinen toistaan kärkkäämpien sivallusten ryöppy ja negatiivisilla asioilla mässäily on todella kuormittavaa ja se edustaa harmittavan suurta prosenttiosuutta nykyuutisoinnin massasta. Arjen saa täytettyä negatiivisista latauksista hetkessä ja sillä tavalla tietoiset ja alitajuiset ajatukset kohdistuvat helposti asioihin, jotka lopulta syövät elinvoimaa. Syövät kykyä olla ihminen ja läsnä itselleen ja läheisilleen.

Median voima pelotella toinen toistaan uhkaavammilla ja vaarallisemmilla kriiseillä päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen on huikaisevaa. Ja viimeisinä vuosina klikkiotsikointi on vain kiihtynyt entisestään ja siihen ovat syyllistyneet huolestuttavissa määrin liian useat tahot.

Kaunis seinäpiirros Tallinnassa. Pystyn helposti kuvittelemaan itseni kuvassa olevaan pieneen veneeseen.

Tuntuu siltä, että tieteeseen pohjautuvat asialliset keskustelut ja mielipiteiden vaihtamiset ovat historiaa tai ainakaan ne eivät saa ansaitsemaansa huomiota. Ideologiaa ajetaan tavalla tai toisella kaikkia kanavia käyttäen ja jos kehtaat olla eri mieltä, niin sen saa kyllä kuulla alta aikayksikön. Medioiden aiheuttamissa tulvissa ihan tavallinenkin, saatti sitten erityisherkkä ihminen on helisemässä, sillä jalat eivät yllä enää pohjaan asti.

Nykyään selailen mediaa silloin, kun akkuni ovat hyvin latautuneet. Esimerkiksi jos teen kirjoittamista tai muuta luovaa työtä, niin selailen eri medioita vasta sitten, kun olen saanut työtehtäväni siltä päivältä tehtyä. Se on toiminut omalla kohdallani hyvin. Olen myös lopettanut Facebookin käyttämisen muutama vuosi sitten, koska siellä koin, että keskustelut ja kommentointi tuli liikaa päin pläsiä ja meni ihoni alle halusin tai en. Näin Facebookissa vahingossakin postauksia, joita en olisi halunnut nähdä.

Tykkäilen ja seuraan nykyään somessa kanavia, jotka tuovat hyvää oloa ja auttavat minua keskittämään ajatukseni kaikkeen siihen hyvään ja kauniiseen, jota elämässäni jo on.

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että suljen silmäni kaikelta negatiiviselta ja ongelmakohdilta? No ei, vaan keskitän ne energiat jotka minulle on suotu niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa ja jotka voin päättää. Kuormitun helposti arkisistakin asioista sekä vilkkaista työympäristöistä, enkä kaipaa siihen enää median skandaalinhakuista uutisointia, jopa tarkoituksellista pelon lietsontaa.

Valinta siitä, mihin kohdistan huomioni on omissa käsissäni. Enemmän positiivisa ajatuksia ja fiboja. Enemmän valoa ja vähemmän pimeyttä.

Rauhaa ja positiivisia ajatuksia teille kaikille. Olette arvokkaita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *