Ystävyys ja erityisherkkyys

9.2.2021 Yleinen

Ystävänpäivä on taas ovella. Millaisia ystäviä minulla on? Kaipaanko ystäviä? Ymmärtävätkö ystäväni herkän miehen ajatuksenkulkua?

Millaisia ystäviä valitsen ja kaipaan?

Ystävyydet ovat vaihdelleet elämän koukeroiden myötä. Lapsuudesta saadut ystävät ovat säilyneet ja se on mahtava asia. Se tuo elämääni pysyvyyttä ja rutiinia, jota herkkä mieleni kaipaa.

Olen myös saanut eri opiskelu- ja työpaikoistani uusia ystäviä. Olen ollut onnekas ja saanut opiskella neljässä eri oppilaitoksessa aikuisiällä. Olen opiskellut liiketaloutta ja luovia aloja. Jokaisesta oppilaitoksesta on jäänyt hyviä ystäviä elämääni. Se on rikkaus. Ambivertti luonteeni on mahdollistanut uusiin ihmisiin tutustumisen, vaikkakin nykyään introverttiys puskee enemmän läpi kuin aikaisemmin.

Näin korona-aikaan ystäviä tulee nähtyä vähemmän, mutta se ei ole vaikuttanut silti paljoa arkeeni. Viihdyn nykyään paljon yksin ja kumppanini seura on riittänyt sosiaalisen tarpeeni tyydyttämiseksi. Toki kaipaan jo poikkeustilojen loppumista.

Ymmärtävätkö ystäväni herkän miehen ajatuksenkulkua?

Olen onnekas, että ystäväpiirissäni on muutama erityisherkkä, joille voin avautua herkkyyden kommervenkeistä ja he ymmärtävät ja kannustavat ilman turhia selittelyjä. Myös tärkeimmät ystäväni tietävät herkkyyteni ja ottavat sitä huomioon, antavat tarvittaessa minulle oman rauhan ja tarpeen tullen vievät minua sosiaalisiin tilanteisiin, etten ihan täysin mökkihöperöidy. Ylivirittynyttä olotilaa tulee nykyään harvemmin minulle ja viihdyn ystävieni seurassa hyvin.

Luonto on yksi ystävistäni. Vaikka meri on jäässä, niin veden äärellä rauhoitun parhaiten.

Ystävyydeltä kaipaan sitä, että saan olla täysin oma itseni ja herkistellä sen mitä tarve vaatii ja sen, että osaan suojata itseni uuvuttavilta ihmisiltä. Herkkänä kartan tilanteita, joissa on konfliktin vaara, sillä sellainen uuvuttaa minut nopeasti. Onneksi olen oppinut vetämään rajoja tämän asian suhteen.

Nuorempana halusin kuulua joukkoon ja isommatkin ystäväporukat tulivat tutuksi. Kiltteyteni takia saatoin ajautua tilanteisiin, joissa saatoin jäädä jalkoihin ja työelämässä on jopa ylitseni kävelty melko huolella. Poikien etelän- tai laskettelureissuille en kuitenkaan nuorempana osallistunut, sillä alitajuisesti tiesin etteivät ne reissut sovi minulle. Tämä on luonnollisesti karsinut joitakin ystäviä pois, mutta se on ihan ok.

Pintakeskustelut eivät oikeastaan kiinnosta minua ja on mukavaa jutella jonkun kanssa, joka raapaisee pintaa syvemmälle lempeässä positiiviessa hengessä. Yleensä juhlissa nykyään keskityn yhteen, kahteen keskusteluun sen sijaan, että minglailisin kaikkien kanssa. Näin vältän totaalista ylivirittyneisyyden tilaa.

Olen kiitollinen kaikista ystävistäni.

Hyvää ystävänpäivää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *