Suljet koneen kello 17. Istut sohvalla. Mutta keho ei rauhoitu.
Ajatukset pyörivät huomisen palavereissa. Vilkaiset puhelinta vielä kerran. Jäät selailemaan somea. Swaippailuja toisensa perään. Kello on jo yksitoista. Uni ei tule, vaikka aivot huutaa hoosiannaa.
Et ole laiska. Et ole heikko. Hermostosi ei vain enää ehdi pysähtyä.
Miksi en palaudu?
Modernissa työelämässä työpäivä ei oikeastaan lopu koskaan. Slack vilkkuu, sähköpostitsunami odottaa ja loppuviikon kalenteri on jo täynnä.
Keho käy edelleen kierroksilla, vaikka halu huilia on suuri.
Tunnistin tämän omasta elämästäni vuosia ennen kuin osasin pukea sitä sanoiksi. Myyntityössä iltaisin sydän hakkasi vielä sohvalla. Nukahtaminen venyi. Viikonloput eivät tuntuneet palautumiselta vaan yritykseltä raahautua seuraavaan maanantaihin asti.
Lopulta hermosto sanoi sen, mitä minä itse en uskaltanut sanoa ääneen:
tämä ei ole enää kestävää.
Korkean havaintotarkkuuden ihmiset aistivat tällaiset fiilikset usein ensimmäisinä.
Heidän hermostonsa vastaanottaa enemmän ärsykkeitä, enemmän sävyjä ja enemmän kuormitusta.
Oikeassa ympäristössä siitä syntyy valtava vahvuus: tarkkuutta, luovuutta, empatiaa ja kykyä nähdä asioita ennen muita.
Mutta jatkuvan keskeytyksen työelämässä sama ominaisuus alkaa kuluttaa hermostoa hiljalleen loppuun.
Ongelma on, että moni yrittää nykyään palautua samalla ärsyketulvalla, joka hermoston alun perin kuormitti.
Työpäivän jälkeen emme enää siirry hiljaisuuteen. Siirrymme toiseen virtaan.
Palaverit vaihtuvat reels-videoihin. Slack vaihtuu uutisotsikoihin. Sähköposti vaihtuu loputtomaan swaippailuun.
Hermosto ei kuitenkaan tunnista suurta eroa niiden välillä.
Se tunnistaa vain jatkuvan valppauden.
Siksi niin moni makaa illalla väsyneenä mutta ylivirittyneenä. Keho huutaa lepoa, mutta mieli etsii vielä yhtä ärsykettä. Vielä yhtä videota. Vielä yhtä dopamiinipiikkiä.
Ja samalla palautuminen siirtyy jälleen huomiseen.
Ehkä modernin ihmisen suurin puute ei enää ole tehokkuus.
Vaan kyky pysähtyä.
Lepo, ulkoilu – jopa hetki kesken työpäivän tärkeää.
Oman työurani aikana kävin säännöllisesti retriitissä – suosittelen !
Kiitos 🙏🏻 se on kyllä tärkeää, jos ehtii työpäivän aikana hengähtää. Retriittiä en ole vielä kokeillutkaan 🤔