Valo ja varjo ja erityisherkkyys

14.5.2022 Yleinen

Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, nuorempana luulin olevani ehdottomasti ekstrovertti. Mutta iän myötä olen huomannut olevani enemmän introvertti. Nuorena tuntui kauhealta ajatus yksin olemisesta ja nykyään huomaan rauhoittuvani, palautuvani parhaiten yksinäisyyden suloisessa kudelmassa.

Kun nousen lintuperspektiiviin ja katson itseäni huomaan muutakin. Olen lukenut kauppatieteitä, vaikka koko ikäni minussa on pauhannut luovuuden vimma ja nautin siitä puolesta enemmän. Usein kaupallisuus ja taide vastakkainasetellaan. Minä en ole ymmärtänyt sellaista koskaan. Minusta ne voivat kulkea käsi kädessä ilman sen suurempaa draamaa ja molemmat puolet ovat tosi jees.

Entäpä sitten rauha ja pauhu. Rakastan luontoa, rakastan rauhaa ja tasaisuutta. Mutta samalla sisälläni jokin ohjaa minua nauttimaan pienissä erissä pauhusta, menosta tai vilskeestä. Toisinaan, iän myötä aina harvemmin, haluan mennä kauppakeskuksiin, rantakaduille, nähdä ihmisiä ja olla seurassa. Siksi varmaan olen esiintynyt nuoresta asti, vaikka esiintyminen sekoittaakin tämän herkän systeemin muutamaksi päiväksi, kunnes taas palaudun tasapainoon. Joskus palautuminen ottaa enemmän aikaa.

Valo ja varjo ovat vuorotelleet varsinkin viime vuosina paljon. Tietenkin pandemia ja Euroopan epävakaa tilanne ovat sotkeneet herkkää maailmankuvaani oikein huolella ja nyt tänä keväänä olen huomannut olevani enemmän kuormittunut kuin vuosiin. Varjo on hiipinyt Troijan hevosen lailla arkeeni. Onneksi tiedostan sen ja teen kaikkeni, että valo ottaa isomman vallan.

Juuri muutama päivä sitten keskustelin herkkis-ystäväni kanssa siitä, että miten yhden päivän sisällä, jopa pienen hetken sisällä fiilikset voivat vaihtuva varjosta valoon tuosta vain, tai päin vastoin. Se on hieno ja samalla raskas ominaisuus. Koitan ottaa siitä irti parhaat puolet ja suitsia niitä huonoja puolia. Asiat vain jäävät sisälleni välillä vellomaan aivan tolkuttoman pitkäksi ajaksi, kun taas ne onnen hetket voisivat välillä kestää pidempään.

Kirjoitin muutama päivä sitten itselleni ylös, mitä on unelmatilanteeni. Millaisia fyysisiä asioita silloin teen, kuten työ, ja eritoten koitin pienessä neljän kohdan muistiossani kuvitella ne tunteet joita silloin koen kun kaikki on todella hyvin. Sen muistion lukeminen saa sydämeni liekehtimään, mahan kihelmöimään hyvällä tavalla ja hymyn kasvoilleni. Ja hymy tuntuu tälläkin hetkellä poskillani, kun edes ajattelen sitä muistiota.

Oikein hyvää kevättä ja viikonloppua ja positiivisa fiiliksiä teille kaikille, jotka tämän ääreen päädyitte 🙂

Upea maisema Espanjasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.