Parisuhde ja erityisherkkä mies

19.5.2019 Yleinen
”The times we had” muistelen ja prosessoin ja luoja sentään kuinka syvällisesti kaikkia niitä hyviä ja opettavaisia aikoja, joita minulla on parisuhteissa ollut.

”Sä oot niin erilainen kun muut.” Nämä sanat olen kuullut elämäni aikana useamman kuin kerran naispuolisilta henkilöiltä. Luulin nuorempana, että se johtui artistiudestani, mutta ehkäpä näillä sanoilla he ovat tarkoittaneet muutakin. Kun ymmärsin olevani erityisherkkä, niin aloin ymmärtämään myös paljon parisuhteissani olleita haasteita. Olen seurustellut useiden vuosien suhteita useita. Ja neljänkymmen kolmen vuoden ikään mennessä pitkiä suhteita on ehtinyt kertyä jo käden joka sormelle.

Olenkin aina miettinyt, että onko minussa jotain vikaa, kun en asetu ytheiskunnan muottiin? Koulutus, työura, tyttöystävästä vaimo ja lapset. Velka asumisesta ja sitä rataa sitten eläkkeeseen asti. Näin se ei ole kohdallani mennyt. Olen ollut todella hukassa itseni ja parisuhteideni kanssa aikalailla nelikymppiseksi asti. Lapsia minulla ei ole, eivätkä kirkonkellot ole soineet hääjuhlan merkiksi. Olenko sitten jäänyt jostain paitsi? Varmasti. Mutta olen samalla saanut tutustua upeisiin ihmisiin ja oppinut sitä kautta elämästä paljon. Niitä oppeja olen koittanut parhaani mukaan viedä arkeeni.

Pala kakkua. Sitähän parisuhde on. Noh, ehkäpä ei kuitenkaan.

En oikein osaa sanoa, sopisiko minulle paremmin erityisherkkä nainen, normaalit herkkyyskyvyt omaava nainen vai yksineläminen? Jokaisessa on varmasti hyvät puolensa ja jokaisen kokemuksen olen saanut elämäni aikana kokea. Ehkä kuitenkin on mukavampaa, kun on joku, jonka kanssa arkea jakaa. Mitä erikoisuuksia sitten minulla erityisherkällä miehellä on parisuhteeseen liittyen? Nostan tässä muutaman erikoisuuden tuosta aiheesta esille. Tarinaa riittäisi saletisti muutamaankin blogitekstiin.

Varmasti yksi suurimpia asioita on asioiden, tilanteiden, ihmisten ja siis ihan kaiken todella syvällinen ja aikaa vievä pohdiskelu. Sisälläni velloo tuhat ja yksi asiaa todella voimakkaana kaiken aikaa. Vain todellista keskittymistä vaativa tekeminen, kuten urheilu, saavat mieleni tyhjäksi hetkittäin. Joten tästä johtuen minulla kestää tehdä päätöksiä ja kaikki pienetkin vivahdukset keskusteluissa saavat aikaan sisälläni myrskyn. Tarvitsen siis paljon aikaa, jos parisuhteessa elävä nainen haluaa kanssani muutoksia tai tehdä yhtään vähänkään isomman muutoksen arkiympäristööni. Mietin asioita paljon, todella paljon.

Toinen minulle ominainen asia on se, että puolisoni saa/joutuu/täytyy hyväksyä se asia, että tarvitsen ihan joka ikinen päivä omaa aikaa. Kyse ei ole mököttämisestä, siitä ettenkö välittäisi tai haluaisi olla puolisoni seurassa. Kyse on siitä, että arkityöympäristöni on todella hektinen ja tarvitsen huomattavan määrän illalla aikaa, että saan edes vähän mieltäni ja kehoani ladattua. Ja tämä aika ei suinkaan tarkoita sohvalla peiton alla makoilua ja koskettelua ja yhdessä olemista. Vaan rehellistä yksinoloa. Päivittäin. 365.

Kirkon seinässä oleva rautainen solmuke. Solmun lenkin toisella puolella on yhteinen ympyrä, toisella kaksi erillistä osoita.

Yksin yhdessä. Yllä oleva kuva sopii tähän ajatukseen hyvin. On asioita, joita meillä parisuhteessa on yhdessä ja on myös ne omat minät, halut ja tarpeet. Haluan olla yksin ja haluan olla yhdessä. Tätä on hieman vaikeampi selittää. Liittyy varmasti juuri tuohon mieleni ja kehoni latautumistarpeeseen ja lepoasteeseen. Kun olen levännyt hyvin, jaksan paljon paremmin toista siinä rinnalla. Esimerkiksi käytännössä tämän näkyy vaikkapa lomamatkoilla. On ihanaa lähteä yhdessä lomalle, mutta on äärimmäisen ihanaa myös lomalla saada olla hetkiä päivässä yksin. Tätä olen toteuttanut mm. omilla juoksu- tai kävelylenkeillä lomatkoillani tai sillä, että hotellihuoneessa on paljon tilaa ja mahdollisuuksien mukaan erillinen makuuhuone. Paikka, johon pääsee rauhoittumaan yksin. Tällöin yhteisessä arvokkaassa loma-ajassa säilyy rauha ja balanssi paljon paremmin koko loman ajan.

Jos minua koskee yllättäen, koen sen yleensä jopa epämiellyttävänä. Tämä on aina kulkenut mukanani. En ole siis koskaan kaivannut ylenmäärin halausta/kosketuksia. Silloin, kun itse pääsen määrittämään hetken, että kaipaan vaikkapa silitystä, tuntuu se todella rentouttavalta. Mutta mieleni ja kehoni täytyy olla rauhoittunut ja valmis siihen. Tämä on varmasti herättänyt ihmetystä kaikissa kumppaneissani ja usein olen jopa vetäytynyt kumppanini vierestä, jos hän on yrittänyt koskea. Kumppanini on varmasti kokenut torjutuksi tulemisen tunteen, vaikka se ei ole ollut se perimmäinen tarkoitukseni.

Omat lapset, herkkä tuntoaisti eli kosketus, seksi, yhteiset asumiset, misofoniset piirteet toisen syömisessä ja paljon vaikka mitä omituisuuksia. Tätä listaa voisi jatkaa paljonkin. On siis huomattava määrä asioita, joita liittyy parisuhteeseen ja eritysherkkään mieheen ja mieleeni. Kun tajusin olevani erityisherkkä, on tullut erittäin tärkeäksi, että kumppanini ymmärtää edes jollain tasolla erityisherkkyyttä. Että hän ymmärtää sitä, millainen tsunami sisälläni velloo koko ajan ulkoisten aistiärsykkeiden tulviessa sisälleni. Ja että se vellominen on jokapäiväistä.

Ohessa loistava teksti erityisherkän miehen parisuhdetta koskevasta tekstistä. Käykää ihmeessä lukemassa: https://www.sielunisilmin.fi/malelifestyle/jos-elat-erityisherkan-miehen-kanssa-parisuhteessa-huomioi-nama-kymmenen-seikkaa/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *