Erityisherkälle musiikki ei ole vain taustaa. Se voi tuntua koko kehossa, nostaa tunteita pintaan ja jäädä soimaan mieleen pitkäksi aikaa. Herkkyys voi tehdä musiikin kuuntelusta tavallista voimakkaamman kokemuksen, mutta samalla se voi kuormittaa hermostoa, jos ääntä, ärsykkeitä tai tunnetta on liikaa. Toisaalta juuri sama herkkyys voi tuoda musiikkiin poikkeuksellista syvyyttä, tarkkuutta ja merkitystä.
Suhteeni musiikkiin: pyyhin pölystä näytön ja kontrollerin eli koskettimiston. Laitoin äänikortin, vahvistimen ja mikrofonin virrat päälle. Käynnistin musiikkilaitteistoni yli vuoden tauon jälkeen. Musiikki oli mulle aikaisemmin kaikki kaikessa.
Nykyään musiikki on mulle nautinnon lähde, sellaisina erinä nautittuna kuin se kulloinkin sopii. Musiikin rooli on muuttunut elämässäni ohjaavasta voimasta rauhoittavaksi fiilisenergiaksi, positiivisten fiilisten airueeksi. Musiikki ja laulaminen tuo myös hyvää läsnäolemisen voimaa.
Kuuntelen aina välillä uusimpia hittibiisejä, jotkut niistä nousevat pitkäkestoisemmiksi suosikeiksi. Kirjoittamisen yhteydessä kuuntelen musiikkia, joka tukee tarinan fiilistä. Pääsääntöisesti leffamusiikkia siis. Aamuisin kuuntelen mielellään rauhoittavaa instrumentaalimusiikkia, samoin jos kehoni on ylivirittyneessä tilassa, niin saatan vetäytyä yksin makuuhuoneeseen ja kuunnella rauhoittavaa musiikkia tai sateen ropinaa. Musiikki voikin olla erityisherkälle myös hyvä tapa vetäytyä omaan rauhaan laskemaan kehon kierroksia alas.
Parhaimmillaan musiikki nostaa fiilistä ja vie mukavaan seikkailuun, pois arjesta. Siksi kait kaivon esille laitteistoni ja pitkästä aikaa otin narulle pienen pätkän cover-biisiä Blinding Lihgtsia. Mitä musiikki tarkoittaa sulle, millaista musiikkia kuuntelet?