Työnhaku erityisherkkänä voi olla vaikeaa silloin, kun tiedät tarkasti, mikä ei sovi sinulle, mutta et vielä tiedä, mikä sopisi. Minulle suurin haaste on ollut löytää työ, jossa merkityksellisyys, oma rauha, jaksaminen ja taloudellinen turva mahtuvat samaan pakettiin.
Työnhaku erityisherkkänä voi olla tätä: Usva, sumu, suunta hukassa.
Pitkään mietin lähes päivittäin, voisinko käyttää osaamistani jossain itselleni paremmin sopivassa ympäristössä.
Mutta mitä tekisin toisin? Mihin uuteen kouluttautuisin? Mistä saisin uuden työn, joka varmasti sopisi minulle?
Olen tunnistanut asioita, jotka työelämässä ovat hankalia minulle ja jossa potentiaalini ei pääse esiin. Pystyisinkö siis niitä listaamalla ja rajaamalla löytämään suuntaa?
43-vuotiaana työelämäni suunta oli edelleen avoin, mutta ymmärsin jo paljon paremmin, mitä työltä tarvitsen.
Miksi jotkut tietävät heti haluavansa lääkäriksi, opettajaksi, laulajaksi?
”Why some of us don’t have one true calling?” Emilie Wapnickin mielenkiintoinen puhe TED-talk sarjassa toi uusia ajatuksia. https://www.ted.com/talks/emilie_wapnick_why_some_of_us_don_t_have_one_true_calling
Meitä on sellaisia, jotka voivat olla elämänsä aikana kiinnostuneita moneen eri asiaan, alaan ja rooliin työuraan liittyen. Minä taidan olla sellainen.
Löydettyäni erityisherkkyyden pari vuotta sitten, olen pala palalta laittanut itselleni arkiympäristöäni ja elämääni kuntoon. Minulle eritysiherkälle miehelle sopivaksi. Uskaltanut ajatella enemmän itseäni ja vähemmän mitä muut elämästäni sekä minusta ajattelevat. Nyt kahden vuoden määrätietoisen työn tuloksena kehoni ja mieleni voimat ovat nousseet uudelle tasolle.
PÄIVITYS 11.1.2025
Merkityksellinen työ ja sen löytäminen
Yli viisi vuotta sitten seilasin sumussa ja suunta hukassa. Siitä päivästä tähän hetkeen on mahtunut paljon etsimistä. Matkaan on mahtunut työnhakua, uusia kokeiluja, onnistumisia ja myös ratkaisuja, jotka eivät lopulta olleet minulle oikeita.
Mukaan mahtuu myös lahjoista suurin, kun olen oivaltanut luovuuden puolella polkuni. Löysin fiktion kirjoittamisen ja olen nauttinut keikoilla laulamisestakin enemmän kuin aikoihin.
Mutta entäpä se oivallus? Neuvoni on: uskalla kokeilla, uskalla erehtyä työnhaussa. Jos olet kaltaiseni ja moni asia kiinnostaa, niin kokeile, kokeile, kokeile. Vain siten tiedät, mikä sopii sinulle ja mikä taas ehdottomasti ei. Ja ei jää harmittamaan se, että hitto kun en ikinä uskaltanut.
Olen myös ymmärtänyt, ettei päivätyön tarvitse täyttää kaikkia elämän tarpeita. Hyvä työ voi tarjota taloudellisen perustan ja samalla jättää tilaa luovuudelle ja muille tärkeille asioille.
Aloin nähdä ympärilläni, myös päivätyöasioissa, mahdollisuuksia uhkien sijaan.
Hei! Kirjoitat niin kuin olisin itse tuota kirjoittanut. Olen 55 v. nainen ja minulla on lapsia sekä lapsenlapsia enkä ole siitä huolimatta sitä omaa omannäköistä työtä löytänyt. Erityisherkkyyteni löysin n. 3 v. sitten. Tuntuu välillä niin ahdistavalta kun suunta ihan hukassa ja tiedän, että haluaisin tehdä unelmatyötäni. Jaksaisin itse niin paljon paremmin. Monta vuotta pää tehnyt sen suhteen työtä, mutta suunta ei vaan löydy. Kertaalleen jo uuden ammatin opiskellut. Tiedän miltä sinusta tuntuu.
Oli ihana lukea kirjoituksesi. Ajatus siitä, että joku muukin kamppailee saman asian kanssa.
Terv. Mailis
Moikka Mailis! Kiitos kommentistasi, heti lohdutti ja tuo lisää ymmärrystä itseeni. Uskoisin, että itseni työllistäminen yrittäjänä voisi olla yksi vaihtoehto. On lohdullista ollut huomata, että vaikkapa Suvi Bowellan on löytänyt ammatin, jossa viihtyy erityisherkkänä ihmisenä. Sattumia ja onnekkaita tapahtumi on maailma tulvillaan ja haluan löytää ja tarttua sellaiseen itsekkin pian työni suhteen. Oli ihana lukea kommenttisi. Me emme ole yksin tämän työasian kanssa ja muutos hyvään voi tapahtua päivänä minä hyvänsä 😊
Kävin itse muutama viikko sitten juttelemassa Suvi Bowellanin kanssa. Ajatuksena oli, että vihdoin löytäisin suunnan mihin menen. Jotain häneltä sain, mutta sama työstäminen itselläni jatkuu. Voimat ja usko meinaa välillä vaan niin loppua tämän asian suhteen. Samalla saa painia tämän erityisherkkyyden kanssa. Eteenpäin tässä on vaan jollain tapaa mentävä.:)
Kyllä sitä työtä tehdään tämän eteen päivittäin. Pieni askel kerrallaan kun olen saanut arkiympäristöäni suotuisammaksi erityisherkkyyteni kannalta, niin energiaa on jäänyt myös uuden etsimiseen. Aistit vaan avoimena huomaamaan ympäristöstä ne heikotkin merkit, jotka voisivat sen suunnan näyttää. 🙏🏻
Itse olen poistanut läheltäni ihmisiä pois jotka vievät minusta virran vallan. Tällä hetkellä ympärilläni on ihania ystäviä jotka ymmärtävät minua ja ovat itseni kaltaisia erityisherkkiä. Elämä on paljon helpottanut. Itselläni on nyt niin halu löytää se mun juttuni, ei meinaa jaksaa odottaa enään päiväänpä. Ihana huomata, että myös tetä miehiä on erityisherkkä, jotka painivat samojen asioiden kanssa. Olet ensimmäinen mies, joka on erityisherkkä, jonka tiedän.
Kiitos kommentista 🙏🏻 miesten on varmasti todella vaikea hyväksyä erityisherkkyyden piirteitä, koska se istuu aika huonosti äijäporukoiden maailmaan 😬 itse olen saanut kuulla, että älä oo noin vaikee, älä stressää.
Olen myös sinun laillasi onneksi uskaltanut alkaa vähentämään energiasyöppöjä ihmisiä ja tilanteita arjestani sekä elämästäni. Paljon olen saanut apuja, sparrausta ja lohtua erityisherkistä ystävistäni. On todella helpottavaa kuulla, että on muitakin kaltaisiani erityisherkkiä ja että he painivat samantyyppisten asioiden parissa päivittäin. Lisäksi tämä kirjoittaminen tästä aiheesta on helpottavaa ☀️
Olen läpi elämäni tuntenut itseni aina niin erilaiseksi kuin muut ja tuntenut etten kuulu tänne maapalolle ollenkaan. Saanut myös usein negatiivista palautetta siitä miten tunnen tai reagoin asioihin. Nyt vasta viime vuosina olen ymmärtänyt itseäni miksi niin reagoin asioihin tai tunnen niin vahvasti. Olen koittanut nyt kääntää erityisherkkyyteni vahvuudekseni joka on ollut aina elämäni taakkana. Nautin niin pienistä asioista ja siitä vahvasta tunteesta mitä tunnen. Aina se ei niin helppoa ole. Välillä voimat vaan loppuvat. En kyllä haluaisi olla tunteetonkaan ihminen. Mieluummin tunnen ja aistin asioita vaikka ne välillä voimat ja virrat viemätkin. Olen ainakin uskaltanut elää tätä elämää täysin tunteella.:) Kunhan vielä se oma työ löytyisi missä kokisi sen hyvänolon niin kaikki olisi hyvin.
Kyllä se löytyy, niin sinulle kuin minullekkin 😊