oppiminen

5 tapaa, joilla erityisherkkyys muokkaa oppimista

8.9.2023 Yleinen

Mulle elinikäinen oppiminen on luontevaa ja oikeastaan henkireikä. Kurkkaa aikaisempi postaukseni oppimisesta klikkaamalla tätä. Tällä hetkellä opin taas kovaa vauhtia uutta ja kelailin, että miten erityisherkkyys tuo oppimiskokemukseen omat mausteensa. 5 tapaa, joilla erityisherkkyys on muokannut minun oppimistani: Syvällisyys: Kyky nähdä syvemmälle auttaa ymmärtämään monimutkaisia konsepteja ja hahmottamaan laajempia kokonaisuuksia. Tästä kyvystä nautin sitä enemmän, mitä enemmän kokemusta on karttunut elämästä ylipäätänsä.Tarkkaavaisuus: Jokainen pieni yksityiskohta on tärkeä. Tämä antaa etulyöntiaseman monissa oppiaineissa. Usein kotitehtävät ja tehtävät yleensä sujuvat minulta tarkanRead More

Oppiminen

23.2.2020 Yleinen

Olen aina ollut hyvä oppimaan. Tai oikeastaan olen ollut supertunnollinen ja siksi opinnot ja oppiminen ovat olleet jollain tapaa helppoja tai noh, ainakin olen saanut ne maaliin asti joka kerta. En tiedä liittyykö tunnollisuus suoraan erityisherkkyyteen? Mitä kokemuksia teillä on? Yksi haaveistani elämässäni on ollut, että oppisin ja kehittäisin itseäni pitkin elämän kaarta. Sen olenkin toteuttanut loistavasti tähän asti. Vaikka olen tehnyt pitkä työjaksoja eri firmoissa, niin olen silti aikuisiällä istunut neljän eri oppilaitoksen penkeillä säännöllisin väliajoin. Se on supermukavaaRead More

Rajat

12.1.2020 Yleinen

”Sinussa on enemmän voimaa kuin uskotkaan. Ainoat rajat ovat ne, jotka itse itsellesi asetat. Älä ajattele, että et voi. Ajattele, että voit.” -sananlasku, en löytänyt sen kirjoittajaa- Sain ihanan kortin ihanalta ihmiseltä, edesmenneeltä varamummiltani. Minulla on vieläkin tuo postikortti tallessa. Se tulee saamaan kehykset ja annan sen aikanani itse eteenpäin. ”Ana ’ole, ka põ, ke ao” Sisäisella maailmalla ei ole rajoja, eikä ulkoisellakaan. Serge Kahili King kirjassaan Huna. Rajoja piirtelee itse helposti: ihmisiin, tiloihin, ilmiöihin, tyyleihin, uskontoihin, lista on loputon.Read More

Kohti pimeintä

24.11.2019 Yleinen

Ensin tuli pihlajanmarjat, sitten lähti vihreät lehdet puista ja nyt on tämä leijuva pimeys ja aavistuksen omainen valo taivaanrannassa. Vuoden pimeimpään päivään on noin kuukausi. Eikä lumesta tietoakaan. Päiväunien määrä on kasvanut paljon ja aamuisin herääminen on siirtynyt myöhemmäksi. Keho kapinoi, se huutaa lisää valoa. Mieleni on ollut hyvin jaksava tämän syksyn. Elämän muutokset ovat tehneet hiljaista työtänsä. Vieneet mieltäni ja kehoani pois päin tukahduttavasta työahdistuksesta kohti parempaa. Syksyllä alkanut kirjoittamisen opiskelu on ollut parasta ever. Upeita ihmisiä ja kohtaamisiaRead More