En edes muista, milloin viimeksi olen juonut alkoholia ja hyvä niin. Toki muistan kyllä ne kaikki hauskatkin hetket, joita alkoholin siivittämänä on sattunut ja tapahtunut. Alkoholin huonot jälkivaikutukset tulivat vasta vähän myöhemmin kohdalleni. 25-vuotiaaksi asti säästyin ilman krapulaa. Sen jälkeen krapulat tulivat. Ja voi luoja, kuinka ne pahenivat vuosi vuodelta. Kestäen lopulta yli kolme päivää ja aiheuttaen ekana krapulapäivänä kuumeen joka ikinen kerta. Krapuloita minulla ei ole yhtään ikävä, eikä alkoholiakaan.
Nyt jälkeenpäin miettien olen aina reagoinut alkoholiin herkästi. Toisinaan jo parikin lasillista on saanut minut oksentamaan kun taas toisinaan olen pystynyt juomaan kunnolla. Kahta päivää putkeen en kuitenkaan oikeastaan koskaan. Olutta en ole tykännyt juoda ikinä. Se ei ole sopinut minulle koskaan ja sitä pitkään ihmettelinkin nuorempana. Kehoni se vaan koitti jo silloin viestittää minulle, että soo soo, tämä ei sovi sinulle. Ja sekös oli omituinen juttu kaveripiireissäni, että olut ei maistunut. Itselleni oli myös hämmentävää olla erityisherkkä mies, oikeastaan edes tietämättä koko erityisherkkyyden käsitettä. Ajattelin aina vain olevani erilainen, enkä tajunnut että erityisherkkyydestä oli kyse. Ei ole kerta, eikä toinen kun olen saanut äijäporukassa ties mitä huomautuksia juomistavoistani tai minulle maistuneista juomista, jotka poikkesivat valtavirrasta. Sain kommentteja kuten: ”Taasko sä juot noita sun gay-drinkkejäs. Ottaisit olutta”
Pitkään luulin, että alkoholi on hyvä juttu ja minulle sopiva nautintoaine. Viime vuosina olen huomannut olleeni todella väärässä sen asian suhteen. Ilman alkoholia ja sen seurannaisvaikutuksia oloni on todella paljon parempi. Itseasiassa minua jaksaa ihmetyttää ihmisten kaipuu juoda päänsä sekaisin. Kaihdan juhlissa sitä hetkeä, kun ihmiset rupeavat humaltumaan oikein kunnolla. Silloin katson parhaaksi siirtyä takavasemmalle ja poistua vähin äänin. Introverttyis ottaa minusta tuolloin vallan ja haluan päästä rauhoittumaan.
Juominen saa oloni tuntumaan varsin ADHD:ltä, jos nyt yhtään osaan kuvitella, miltä sellainen olo tuntuisi. Alkoholi aiheuttaa minussa myös järisyttävän krapulan. Kehoni on poissa raiteiltaan useita päiviä silloin, kun olen juonut itseni humalaan. Jo pelkästään yhdestä lasillisesta yöuneni häiriintyvät ja nukun kevyttä pintaunta koko yön, heräillen tuon tuostakin. Ihoni saattaa myös tulla laikukkaaksi alkoholista. Se on aika veikeän näköistä. Vähän kuin nokkosrokko olisi päällä. Punasia laikkuja siellä täällä ja kihelmöivää tunnetta suoraan ihan pinnan alla.
Minulle on ollut aina tärkeätä liikkuminen rauhoittumisen tueksi. Uskallan usein vasta parin, jopa kolmenkin päivän päästä harrastaa liikuntaa alkoholin nauttimisen jälkeen. Alkoholi aiheuttaa siis kierteen, jossa kehoni on koko ajan ylivirittyneessä tilassa, eikä kehoni pääse tasaantumaan ollenkaan. Joten todella todella harkiten olen viime vuosina tuota jumaltenkin juomaksi mainittua ainetta nauttinut. Alkoholi saa siis kohdallani tuomion: Ei jatkoon.
Nikotiin on toinen aine, joka saa oloni tuntumaan täysin hyperaktiiviselta. Kämmeneni hikoavat ja välillä vaikkapa nuuskasta tai sikarista on tullut aivan todella paha olo. Nuorempana veijarina olin jopa ostamassa humidoria orastavan sikariharrastukseni huipennukseksi. Onneksi en sitä tehnyt. Mitä ihmettä silloin oikein ajattelin? Kait sitä, että hienot herrat ja kauppaneuvokset polttelevat paksuja kuubalaisia sikareita. Koitin siis samaistua heihin. Voi luoja sentään 🙂 Sittemin käyttelin nuuskaa ja ihmettelin, että miksi en iltaisin saa unta ja että miksi olen niin hyperaktiivinen aina nuuskan otettuani. Toisinaan taas nuuska sai mahani sekaisin aivan hetkessä. Se oli kammottavaa vaikkapa juhlissa. Vessa kutsui ja ilta oli pilalla.
Tupakkaa (jos sikaria ja vesipiippua ei lasketa) en ole maistanut koskaan. Sishaa eli vesipiippua olen viime vuosina polttanut muutaman kerran. Se on tapahtumana jotenkin hauskan sosiaalinen pienessä porukassa koettava yhteinen hetki. Mutta ilman vesipiippuakin elämä on oikein mukavaa ja kyllä se nikotiini vesipiipputouhussakin saa aikaan saman epämiellyttävän hermostuneisuuden tunteen, kuten muutkin nautintoaineet minun kohdallani.
Tajusin kofeiinin olevan minulle myös haitallinen aine vasta viime vuosina. Huomasin, että illalla nautittu vaikkapa tee tai cokis saivat minut valvomaan pitkälle yöhön. Myös kofeiinista, kuten muistakin edellä mainituista nautintoaineista, tulee minulle joskus pienestäkin määrästä todella kuvottava olo. Se olo kestää puolisen tuntia. Lisäksi nikotiinin tavoin kofeiini saa kämmeneni hikoamaan ja tekee välillä minulle varsin epärealistisen tunteen. Olon, kuin en olisi kiinni tässä hetkessä ja ympäröivässä maailmassa. Kehoni on siis täysin hermostuneessa ylivirittyneessä tilassa kofeiiniannosten jälkeen. Tämä toki vaihtelee päivittäin yleisen jaksamistilanteeni ja sen mukaan, että onko aistiyliherkkyys ampunut yli kyseisen päivän mittaristossa. Kahvin juomisen lopetin pääsääntöisesti ennen kolmekymppisiäni. Juon nykyään siis teetä. Ja se taas aiheutta oudoksuntaa ja kysymyksiä esimerkiksi työpaikalla. Kuulen usein ihmetteleviä kommentteja: ”Ai sä olet teemiehiä”. Joskus taas ihmiset kysyvät kummissaan, että miksi en juo kahvia. Parina viime vuotena olen vaihtanut mustan teen juomisen suurimmaksi osaksi yrttiteelajikkeiden juomiseen. Yrttiteet rauhoittavat mieltäni ja kehoani. Camomilla on yksi suosikeistani iltasella juotuna. Myös malotira on loistava yrttitee.
Edellämainitut nautintoaineet ovat läpi elämäni saaneet aikaan minussa välillä varsin ikäviä tuntemuksia ja aiheuttaneet ihmetystä kaveripiirissäni ja työmaailmassa. Miksi en juo olutta kuten tosimiehet? Miksi vedän jotain ihme teetä, enkä mustaa kahvia? Miksi jätän nykyään varpajaisissa sikarit polttamatta? Miksi en juo alkoholia myyntityöni asiakastilaisuuksissa? Vastaus on minulle selvä: Siksi että ne aineet eivät sovi keholleni ja kehoni reagoi niihin voimakkaasti. Olen mielummin ilman niitä. Olen erityisherkkä mies. Itselläni meni kauan, ennen kuin tajusin ja hyväksyin tämän asian. Vasta viime vuosina olen oppinut muokkaamaan arkiympäristöäni itselleni sopivammaksi myös näiden nautintoaineiden osalta. Olen uskaltanut alkamaan sanoa ei kiitos kahveille, alkoholille ja nikotiinille huolimatta eri tilanteiden välillä varsin kovastakin sosiaalisesta paineesta.
Alla olevassa linkissä on erityisherkän miehen mietteitä Hidasta Elämää sivustolla. Ainakain blogin kirjoittajalle olut tuntuisi sopivan. Olemme kaikki yksilöllisesti herkkiä ja hyvä niin.
